29.11.06

Tällaisen blogin voisin luoda

Blogi taipuu moneen. Maailman noin 57 miljoonaa blogia on vaikea saada mahtumaan minkään yhteisen nimikkeen tai luokituksen alle, ainakaan sisältönsä puolesta. Ulkoisesti blogeissakin pätee elämisen perustava suurjako: mitä enemmän blogin tekijällä on resursseja; aikaa, ammattitaitoa, rahaa satsattavanaan, sitä visuaalisesti loistokkaampia, kekseliäämpiä ja ammattimaisempia blogit ovat. Bloginpitohan voi olla myös ammatti. Mainostilaa myymällä suosittu blogi pitää tekijänsä kiinni leivän syrjässä.

Ehkä jokaista blogia yhdistää kuitenkin kaksi asiaa: samanlaisen teknisen perustan käyttö ja jokin idea, olkoon se sitten neulevinkkien vaihtaminen, nettihäiriköinti tai oman kotieläimen esittely. Millaisen blogin tahtoisin itse luoda? Haluaisin käyttää blogipohjaa kohtaamispaikkana, keskusteluareenana, tilana, jossa voisin jutella toisten kanssa jostain ajankohtaisesta, tärkeästä teemasta ja myös vaikuttaa jollain tavalla tuohon asiaan.

Otan esimerkin. Olen yksinhuoltajaäiti, jolla ajallemme tyypillisesti on melko pieni tukiverkko sukulaisia ja ystäviä. Joudun käyttämään paljon maksullista lastenhoitoapua. Tamperelaisena perheelläni on ollut onni saada myös paljon apua kotipalvelusta (läheskään kaikkialla Suomessa kotipalvelun resurssit eivät riitä lapsiperheille), joka ennen tunnettiin myös kodinhoitajapalvelun nimellä. Perheitten kannalta apu on merkittävää myös sikäli, että sen hinta määräytyy perheen tulotason mukaan.

Nytpä tilanne on täällä Tampereellakin muuttumassa siten, että toisiin tehtäviin tai eläkkeelle siirtyvien kodinhoitajien tilalle ei palkatakaan enää uusia eli tyyli käy esimerkistä paljon puhutusta sosiaalipuolen alasajosta. Mitä voisin tehdä? Tuttu, mukava kotipalvelutoimiston täti neuvoi ottamaan yhteyttä omaan kaupunginvaltuutettuun. Voisin siis lähettää tälle kirjeen tai sähköpostin asiasta. Entä muuta? Voisinko käyttää jotenkin myös blogia?

Voisin perustaa muutaman tutun, kotipalvelua käyttävän tai käyttäneen äidin kanssa blogin, jossa vaihataisimme kokemuksiamme kotiavun merkityksestä ja tarpeellisuudesta omassa perheessäämme tai jopa sen ratkaisevasta roolista esimerkiksi jostain perhettä kohdanneesta kriisistä selviytymisessä. Voisimme kertoa miten mielekästä ja lapsiystävällistä on saada apua suoraan kotiin, ja mieluiten juuri silloin kun avun tarve on kipeimmillään. Ei esimekiksi kahden viikon päästä tai ensi kuussa. Vaikka teemat olisivat hyvinkin henkilökohtaisia, voisimme jutella avoimesti nimimerkin takana.

Yhdistettyämme ensin tällä tavoin arkipäivän asiantuntemuksemme, voisimme kutsua blogiimme vieraita. Voisimme kertoa ensin sen ideasta vaikka nyt niile omille kaupunginvaltuutetuillemme ja pyytää heitä vierailemaan blogissamme kommentoimassa ja keskustelemassa. Yhdessä voisimme pohtia, miten asiassa kannattaisi edetä, esimerkiksi keihin virkamiehiin kannattaisi olla yhteydessä, millä tavalla tuoda asia esille kaupungin budjettityössä, kenen kanssa käydä henkilökohtaisesti keskustelemassa jne. Eli poliitikkomme voisivat tuoda peliin oman kunnallispolitiikan saralla saavuttamansa asiantuntemuksen. Lähtökohtaisestihan he ovat tietenkin niin fiksuja, että ymmärtävät puolesta sanasta asiamme tärkeyden.

Lisäksi voisimme kertoa blogistamme myös kotihoidon ohjaajille ja kentällä toimiville kodinhoitajille, jotka voisivat seurata keskustelua ja tietenkin myös osallistua siihen. Lisäksi tuo väki saisi suoraa palautetta oman työnsä tärkeydestä ja arvosta.

Varmasti keksisimme myös muita blogivieraita, kun porukka kasvaisi ja uusia ideoita putkahtelisi esiin. Mielenkiintoiseksi asian tekisi tietenkin myös se, että koko prosessi tapahtuisi julkisuudessa. Blogimme voisi tavoittaa ennalta-arvaamattomia tahoja, ja keskustelu voisi edetä ja laajeta ennaltasuunnittelemattomalla tavalla. Siinä olisi siis mukana seikkailun tuntua.

Jotta kaikki ei leviäisi käsiin olisi varmasti tarpeen tehdä aikarajaus, sopia yhdessä esimerkiksi tietty viikko jolloin peruskeskustelu käytäisiin ja toinen viikko, jolloin kommentoivat valtuutetut kutsuttaisiin mukaan. Sen jälkeem blogi voisi seurata yhdessä sovittujen asioiden ja aloitteiden etenemistä kaupungin rattaissa, edelleen keskustellen ja kommentoiden.

Miksi pidän blogia tässä hyvänä. Ensinnäkin oma ryhmäblogi on selkeästi rajattu, juuri tälle asialle omistettu foorumi. Toiseksi venhempien, ehkä yksinhuoltajien vielä rankemmin, aika on todella kortilla ja on ihan toivotonta koota isompaa porukkaa tällaisen asian ympärille kasvotusten moneen otteeseen. Kiireisille(?) poliitikoillekin osallistumisen kynnys on tehty matalaksi; viikon sisällä löytyy varmasti jokin aika, jolloin blogissa ehtii vierailla. Ja jos haluaa ajatella vanhakantaisen häijysti poliitikoista, bloginhan voi tietenkin sijoittaa vaalienalusaikaan...

28.11.06

Kenelle kirjoitan kun kirjoitan blogia?

Kuka nyt haluaisi esitellä itseään blogissa, ihmettelee Touko. Jo lyhyidenkin blogosfäärilentojen jälkeen voi vakuuttua, että aika monikin. Koska en itsekään ole nettisukupolvea, vaan itse asiassa nettisukupolven äitien iässä, ymmärrän hyvin Toukon ihmettelyä. Enpä itsekään pistäisi pystyyn omaa blogia, ellei sille olisi tosi painavia perusteita. Toisaalta minua kiinnostaa, ja innostaakin, monet löytöni blogimaailmasta.

Nuorille bloginpito, esimerkiksi galleriasivuilla, on kuin tuntosarvien työntämistä ulos maailmaan: tällainen olen, mitäs sanotte. Koko elämä näyttäytyy hauskanrankkana rakennustyömaana, jossa omaa identiteettiä koostetaan melkoisen julkisena prosessina. Jos naapurin rakennustyömaalta kantautuu kommentteja, niistä voi parhaimmillaan saada puhtia omiin hommiin, tai niitä voi pahimmillaan joutua sulattelemaan pitkäänkin oman nimimerkkikotilon suojissa. Harva kuitenkaan heittää kokonaan rukkasiaan naulaan. Sitkeätä porukkaa. Ja taatusti omanlaistaan sukupolvea.

Entä poliitikot? Monet heistä eivät kärsi ainakaan lukijoiden puutteesta, mikä saattaa olla ihan oikea ongelma blogosfääreihin tavoitteleville tavallisille kuolevaisille. Nimekkäimpien poliitikkojen jokaista blogimerkintää seurataan muussa mediassa mitä suurimmalla huolella ja systemaattisuudella, ja jos niistä löytyy jutun juurta, löytyy myös varmasti palstatilaa ja lähetysaikaa. Aiheuttaako moinen tilanne kirjoitusblokkeja vai innostaako se hyödyntämään blogeihin liittyvää liipasinherkkyyttä? Voiko poliitikon blogista muodostua muun mediamaailman vedätystä, yksi kanava monien joukossa luotaessa tarkoin suunniteltua julkisuuskuvaa?

Näinhän olemme tottuneet poliitikkojen kohdalla kyselemään. Miellämme heidät yhdeksi suureksi porukaksi ja "tietämisemme" muotoutuu usein melkoisiksi latteuksiksi, kuten "nyt vaalien alla poliitikot ovat taas innostuneet kirjoittamaan blogeja, koska haluavat tulla valituiksi uudelleen."

Jos kuitenkin ajattelen vaikka omaa kaupunginvaltuutettuani (rehelliseti sanoen en muista ketä äänestin viime eduskuntavaaleissa vai mahdoinko äänestää ketään), joka on myös ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa, en pistäisi yhtään pahakseni, vaikka hän ryhtyisi kirjoittamaan blogia. Minusta olisi tosi mielenkiintoista kuulla mitä asioita hän ottaisi siinä esille, mutta myös nähdä, miten hän ilmaisisi itseään, millä tavalla lähestyisi toisia ihmisiä. Pitäisin blogia jopa hyvänä mahdollisuutena tutustua häneen paremmin. En myöskään lukisi hänen blogiaan nenänvartta pitkin pohtien mitä hän nyt tuollakin asialla oikein yrittää voittaa, vaan lukisin ihan tosissaan ja tarkkaan, koska arvostan ja kunnioitan häntä ihmisenä. Ajattelen myös, etteivät poliittisen kulttuurimme sudenkuopat ole hänen kaivamiaan, vaan ihmettelen ja ihailen, että hän jaksaa toimia tuossa maailmassa niistä huolimatta.

Törmäsin blogintutkimusmatkoillani moniin hyviin poliitikkojen kirjoittamiin blogeihin. Parasta niissä oli se, että ne jakoivat poliitikon työ- ja arkipäivän hyvin suoralla ja tasavertaisella tavalla lukijan kanssa. Ne luettuani tiesin millaisia asioita noihin usein todella pitkiin päiviin sisältyi, millaisia ajatuksia ja tunteita päivän tapahtumat kirjoittajassa herättivät ja jopa sen miten yksityisen elämän nivominen työhön sujui. Monet blogeista olivat lisäksi hauskoja, lennokkaita ja taitavasti kirjoitettuja.

Jotkut blogit taas olivat enemmän poliittisia kolumneja, pieniä puheita kenties hieman tavallista rennommin sanakääntein. Niistä tuli enemmän tunne, että kirjoittaja haluaa säilyttää välimatkan välillämme, haluaa jakaa vain pienen osan itsestään ja maailmastaan, sen virallisen juhlapuhetason. Sellaiselle blogisivulle ei ehkä palaa kovinkaan hanakasti.

Onko blogin voima siis sen henkilökohtaisuudessa, uudenlaisessa jakamisen kulttuurissa? Ilman että mässäiltäisiin yksityisyydellä tai oltaisiin tungettelevasti "lukijaystävällisiä". Jonkinlaisen uuden poliittisen kulttuurin mahdollisuuksia noissa blogeissa kenties piilee.

27.11.06

Blokeista blogeihin

Mikä on blogin merkitys yksilölle? Itselleni sana blogi on aivan uusi, sanan merkityksestä puhumattakaan. Ensin luulin että puhuttiin lempiaiheestani, koripallosta. Eipä moni vielä eilenkään tiennyt mikä blogi on. Tänään törmäsin muutamaan opettajaksi opiskelevaan, joista kukaan ei ollut blogista aikaisemmin kuullut. Selitin heille mitä sana blogi tarkoittaa ja miten blogi yleisimmässä merkityksessään käytännössä toimii. Annoin heidän vahingossa ymmärtää, että olisin varsinainen asiantuntija. Itse asiassa olen vasta kirjoittanut elämäni ensimmäiset kommentit blogiin. Siitä ei ole montaa kuukautta.

Ensimmäisen kommentin kirjoittaminen ei ollut vaikeaa, mutta heti toisen kohdalla vaikeudet yllättivät. Mieleeni tuli kaikki mediassa julki tulleet verkossa lojuneiden henkilötietojen ja henkilökohtaisten asioiden väärinkäytökset. Mitä jos minun tekstejäni, tai paremminkin tuntemuksiani ja kokemuksiani käytettäisiin hyväksi työhaastatteluissa tai vastaavissa tilanteissa? Mitä jos niin kävisi minulle? Minulle syntyi hetkellinen ylitsepääsemättömän tuntuinen blokki tuotosteni julkaisemiselle netissä.

En ole sitä sukupolvea, joka olisi koko nuoruutensa viettänyt gallerioissa tai mesessä, vaan olen sitä sukupolvea, joka on jossain mielessä ollut rakentamassa pohjaa kaikelle tälle. En ajatellut vuosia sitten, että tuleva blogi-buumi tulisi omalta osaltaan kasvattamaan netin käyttöä lähes kaksinkertaiseksi ympäri maailman. Eikä mieleeni juolahtanut, että silloiset tenavat olisivat teineinä vuonna 2006 irc-gallerian ja messengerin orjia tai aktiivikäyttäjiä. Nykynuorilla ei välttämättä ole suoranaisia esteitä tai blokkeja blogiin osallistumiselle tai verkkoaktiivisuudelle ylipäänsä, ainakaan he eivät koe samanlaista kynnystä kuin vanhemmat blogeilijat. Suodattimet toimivat jokaisella, mutta aina eri tavoin ja eri voimakkuuksilla.

Kirjoitukseni otsikolla en välttämättä tarkoita käsitteenmuutosta palloilutermistä nettitermiin, vaan sitä, kuinka vaikeaa voi joskus olla sanaisen arkkunsa avaaminen. Nämä blokit voivat aluksi tuntua hyvin vaikeilta ylitettäviltä, mutta jokainen pääsee jossain välissä yrittämään ylitystä. Blogiympäristö on monelle vieläkin hyvin uusi ja outo. Myös blogin merkitys voi olla hämärän peitossa. Kuka nyt haluaisi esitellä itseään maailmalle tällä tavalla? Miksi tekisin niin? Ja miten tekisin sen oikein?

26.11.06

Rakas päiväkirja / Rakas nettijulkiso

Blogi, joka tavallisimmin suomennetaan nettipäiväkirjaksi, on merkillinen sekoitus äärimmäistä yksityisyyttä ja äärimmäistä julkisuutta. Päiväkirjaanhan perinteisesti tilitetään sisimpiä tuntoja, joita pienet tytöt oppivat ainakin ennen varjelemaan visusti pienin lukoin ja avaimin. Netti taas on maailmanlaajuinen joukkotiedotusväline, jossa niukkuuden aika; palstatilan, lähetysajan ja kanavien rajallisuus, suvereenisti ylitetään, ja rantautudutaan ihmemaahan, jossa mikään ei kulu käyttämällä ja jokainen haluava saa oman äänen.

Saako jokainen oman äänen ja vielä äänensä kuuluviin, on jo sitten monimutkaisempi kysymys, ja uudessa informaation ihmemaassakin toki kulutetaan: luonnonvaroja, työvoimaa, sähköä, inhimillistä kapasiteettia, aikaa. Pohdittavanamme on, kietoutuuko uusi uljas digimaailma omahyväisesti itseensä, omaksi suureksi viihdyttäväksi hyötypelikseen, globaalin talouden ja tiedonkulun välttämättömäksi työkaluksi, vai voiko sen uusista ja mullistavista mahdollisuuksista kostua myös aidosti uudenlainen maaperä, josta nousisi myös uudenlaista kasvua ja kehitystä.

Monien optimistiset toiveet paremmasta maailmasta liittyvät juuri uuteen viestintätekniikkaan ja sen mahdollisuuksiin tarjota maaperää uudenlaiselle sosiaaliselle medialle, joka jo lähtökohtaisesti rakentuu toisin kuin perinteinen. Ryhmämme tarkastelee tässä blogissa tällaisen sosiaalisen median rakentumisen väistämättömiä reunaehtoja, muun muassa kirjoittamista ja itsensä ilmaisemisen kynnyksiä.

Blogimme vähän karski, spontaanisti syntynyt nimi viittaa suureen viitekehykseemme, kysymykseen vallasta. Kuva kahvasta näyttäytyy minulle jonakin staattisena, jämähtäneenä, jonakin josta voimalla ja peräänantamattomuudella pidetään kiinni haluten ohjata sitä tiettyyn suuntaan. Kuva ei viesti vuorovaikutuksesta eikä jakamisesta. Eräs naistutkija, Hannah Arendt, onkin määritellyt vallan sen kautta mitä se ei ole: valta on kyvyttömyyttä yhteistoimintaan.

Itse näkisin, että sosiaalisen median kohdalla on kyse vallankahvan mitätöimisestä. Mistään hinnasta ei haluta tavoitella samankaltaista kramppiotetta maailmasta. Ennemminkin jakamisen kautta rakennetaan jotain uutta ja omaa kahvan ympärille. Hahmotetaanko siinä käsitystä siitä suljetuta ovesta, jonka kahvasta on kyse?

24.11.06

Aiheittemme sankka joukko saapuu lavalle kumartamaan

Tämä on ryhmäblogi blogeista, niiden vallasta ja mahdollisuuksista vallan jakamiseen, kirjoittamisesta, sen vaikeudesta tai vaivattomuudesta, kirjoittamisen tavoista, julkisuudesta, julkisuuden tavoittelusta tai siltä kätkeytymisestä, eri korkuisista kynnyksistä kirjoittaa julkisuuteen, epävarmuudesta, flowsta, sanoilla vaikuttamisesta, sanoilla leikittelystä, sanoilla näyttäytymisestä, sanoilla hallitsemisesta, kirjoittajan ja lukijan kohtaamisen satunnaisuudesta.

Tämä on blogi blogeista, erityisesti poliitikkojen blogeista, niiden avaamista maisemista, niissä sanotusta ja erityisesti sanomatta jätetystä, kirjoittajan yksityisen ja julkisen minän kohtaamisesta, edustuksellisuudesta, kansanvallasta, kansalaisyhteiskunnasta, kansalaisaktiivisuudesta, vaikuttamisesta ja vaikuttamisen alaisena olemisesta.

Tämä on myös blogi suomalaisesta blogikulttuurista, blogien keskinäisestä keskustelusta ja vaikenemisesta, muiden medioiden tavasta seurata, luoda ja määrittää blogikulttuuria, laittomista blogeista, poliitikoista laittomien blogien käyteaineena, blogien merkityksestä nettijulkisuuden kokonaisuudessa, aidon vuorovaikutuksen mahdollisuuksista ja esteistä nettijulkisuudessa.

Tämä on blogi, johon kuka tahansa voi osallistua, liittyä joukkoomme, ylittää kirjoittamisensa eteen rakentuneen kynnyksen, iloisella loikalla tai hitaalla hivuttautumisella. Arvostamme kaikkia ylitystapoja ja tunnemme itsekin niistä monia.

23.11.06

Alkurummutusta ja epävireistä fanfaaria

Olen saanut kunnian avata pitkään ja hartaasti valmistellun ryhmäblogimme. Sen myös teen - nyt, kun tekniset ongelmat on vihdoin voitettu ja ideoita kypsytelty vähintäänkin riittävästi. Esirippu on siis kammettu sivuun ja kolmen mediakasvatuksen sivuaineopiskelijan sanan säilä saa alottaa lentonsa. Blogimme tarkemmista tavoitteista ja linjauksista kerromme aivan pian. Kaikki hyvä kun ei aina tule niin kovin hiljaa.

12.10.06